Taisin olla 8-vuotias, kun kysyin isältäni, kuka on maailman paras jalkapalloilija. Isä vastasi, että Pelé. Sitten sain päähäni kysyä, kuka on maailman paras harhauttelija – jos se jostakin syystä ei olisi Pelé – jolloin isän vastaus kuului: ”George Best.” Elettiin vuotta 1974, joten isäni kehuman Bestin harhautuksia ei voinut enää lauantaisin seurata Suomen television kakkoskanavalta; Georgen ura Brittein saarilla oli jo ohi.
Isän kanssa käydyn syvällisen keskustelun lisäksi en Georgesta 1970-luvulta juuri muuta muistakaan, ainoastaan Buster-lehden lukijoiden George Best -piirrokset.
Seuraavan kerran ”törmäsin” George Bestiin 80-luvun lopulla, kun kysyin kuopiolaisessa baarissa eräältä englantilaiselta baarimikolta – jonka tiesin vannoutuneeksi Liverpoolin kannattajaksi – kuka hänen mielestään oli Brittein saarten kaikkien aikojen paras jalkapalloilija, jolloin vastaus napsahti kuin apteekin hyllyltä: ”Georgie Best.” Kysäisin, että eikö Stanley Matthewsiä voisi ottaa mukaan keskusteluun, jolloin kyyppari vilkaisi minua hieman tympeästi ja tokaisi: ”No. It’s Georgie Best.” Näin totesi siis vannoutunut Liverpoolin kannattaja.
Talvella 1990-91 silmiini sattui Eurosport-lähetyksen tauolla lyhyt filminpätkä, jossa näytettiin Georgen uran kenties kolme hienointa maalia: West Hamia vastaan tehty soolo, jossa Bestin taituruuden saa parin muun Hammers-pelaajan ohella tuta itse Bobby Moore, Tottenham-pelin jumalaisen taitava nosto maalivahti Pat Jenningsin (ja muutaman kenttäpelaajan) yli sekä kenties unohtumattomin suoritus Yhdysvaltain ammattilaisliigasta vuodelta 1981, jossa (edellisen kesän rantapummina viettänyt) Best harhauttaa vastustajia niin solmuun, että tuntui kuin olisi jalkapallo-ottelun katsomisen sijasta selannut Benny Kultajalkaa Buster-lehdestä.
Eurosportin taukoklippi oli niin tyrmäävä, että vuonna 1992 kieliharjoittelureissulla Englannissa pitikin sitten toteuttaa Lontoossa omatoiminen katugallup. Kysyin noin kymmeneltä ihmiseltä, kuka heidän mielestään on kaikkien aikojen brittifutari, ja yhtä lukuun ottamatta kaikki vastasivat, että George Best. (Eriävän mielipiteen esitti persoonallinen majatalon emäntä, jonka mukaan Brittein saarten kaikkien aikojen parhaan pelaajan tittelin jakoivat maalivahdit Gordon Banks, Peter Shilton ja Pat Jennings. Heistä kaksi, Banks ja Jennings, on muistellut uransa jälkeen, että avuttomimman hetkensä peliurallaan he ovat kokeneet Georgen käsittelyssä.)
Koska elettiin vuotta 1992, toin Lontoon tuliaisina Suomeen mukanani pari VHS-videota Bestistä, jotka tuli katseltua melko huolellisesti läpi. Toisessa niistä oli muutaman minuutin jakso vuoden 1970 FA Cupin ottelusta, jossa ManU kohtasi vieraskentällä Northamptonin ja jossa Best teki paluun kentille oltuaan kurinpidollisista syistä poissa peleistä viikkokausia. Ottelu päättyi vierailijoille lukemin 8-2, ja Best teki kuusi maalia, jotka kaikki löytyivät siis videolta. Itse pidän Bestin elettä kuudennen maalinsa jälkeen cooleimpana, mitä olen jalkapallokentillä nähnyt. Harhautettuaan puolustajan ja maalivahdin ja potkaistuaan pallon tyhjään verkkoon hän kävelee maalitolpalle ja nojaa tolppaan tovin mietteliään näköisenä kuin konsanaan John Wayne saluunan oveen, hymähtää ja lähtee kävelemään kohti keskiviivaa.
Kun sitten vuoden 2015 paikkeilla minulle selvisi, että Northamptonin paidassa pelanneen maalivahdin nimi oli Kim Book, ajattelin mielessäni, että siinäpä sitä on miehellä upea nimi – miehellä, joka pääsi lähietäisyydeltä seuraamaan Brittein saarten kaikkien aikojen lahjakkaimman jalkapalloilijan uran legendaarisimpia hetkiä. (Kim Bookin veli Tony oli Manchester Cityn kapteeni vuonna 1970. Kim totesi veljensä soittaneen hieman ennen Northamptonin ManU-ottelua ja todenneen puhelimessa: “If you haven’t got anyone who can take care of George, you might have a bit of a problem.”) Koska olin tuossa vaiheessa suomentanut kirjoja jo kohtalaisen pinon ja päässyt muutenkin seuraamaan kirja-alaa melko läheltä, nimi jäi tietenkin mieleeni.
Kun sitten kesäkuussa 2020 sain päähäni perustaa toiminimen, jonka päätoimiala on kirjojen kustantaminen, ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin yrittää saada ”firman” nimeksi KimBook. Suureksi riemukseni nimiehdotukseni meni kaupparekisterissä läpi, joten tässä sitä nyt ollaan.