On lastenkirjallisuuden vuoro

David Bentley Hart vaikuttaa jostakin syystä minun kirjavalintoihini. Neito vai tiikeri? -tarinan suomentamiseen sain idean Hartin Youtube -haastattelusta (hän osasi esittää kyseisen tarinan juuri niin kiehtovasti, että jäin siihen koukkuun kuin konsanaan sateenkaarirautu himokalastajan vieheeseen).

Marraskuussa ilmestyneen MacGorillanlinnan arvoitus -teoksen alkuperäiseen versioon törmäsin Amazonin kirjakaupan sivuilla selatessani Hartin muuta tuotantoa. Katselin akateemista kirjalistaa pöllämystyneenä, kun tajusin, että yliopistomiehen julkaisujen seassa köllötteli satukirja, jonka toiseksi tekijäksi paljastui nuorempi Hart, Patrick Robert. Säntäsin klikkaamaan kirjaa ja lukiessani tarinan ensimmäisiä sivuja pelini oli niin sanotusti pelattu. Ei auttanut muu kuin ryhtyä Harti(e)n kustantamon yhteystietoja selvittämään ja alkaa neuvotella kustannus- ja käännösopparista. Tämä tapahtui toukokuussa.

Ja lopulta kirja ilmestyi suomeksi. En liioittele kauheasti, jos sanon, etten ole ollut mistään aiemmin suomentamastani kirjasta näin täpinöissäni. Toki innostusta selittää sekin, että olen vastannut projektin etenemisestä alusta loppuun saakka itse, mutta kyllä tuo tarina sinällään on innostukseni päälähde. Kävi nimittäin niin, että ehdin kiintyä tarinan kolmeen päähahmoon. He liikuskelevat edelleen mieleni sopukoissa, vaikka suomennosurakka on ollut jo jonkin aikaa ohi (urakka-sana ei ole täysin harhaanjohtava, sillä kirjassa on 199 sivua!).

Toivottavasti moni muukin pääsee nauttimaan tästä ihastuttavasta kertomuksesta.

”Theodore Karhu – jota ystävät kutsuivat Teddyksi ja joka sattumoisin myös sattui olemaan teddykarhu – istui pienenä, ruskettuneena ja punainen rusetti kaulallaan huolitellun näköisenä junan loosissa ja katseli hiljaisen jännityksen vallassa ikkunasta ulos junan saapuessa Invernessin asemalle. Theodore oli jo jonkin aikaa haaveillut Skotlannin matkasta. Hän oli erityisesti haaveillut pääsevänsä vierailemaan Ylämailla, jotta voisi samalla pistäytyä vanhan ystävänsä Gorilla MacGorillan luona. Theodore ja Gorilla olivat nuoruudessaan käyneet yhdessä koulua arvovaltaisessa pehmolelujen opinahjossa New Yorkissa. Theodoren matka oli kuitenkin viivästynyt aivan viime aikoihin saakka, koska hänen etsivän työnsä New Yorkin poliisin varastettujen tavaroiden osastolla oli yksinkertaisesti vienyt liikaa aikaa – -”

Pari mietettä Aulis Rytkösestä

Kansainvälisessä katsannossa – ja muutenkin – Kuopion kaikkien aikojen paras jalkapalloilija on Aulis Rytkönen. Olavi Rissanen, Kari Ukkonen ja Jouko Suomalainen jäävät vertailussa Aaliksen taakse.

Maajoukkueessa pelannut Åke Lindmankin on myöntänyt, että Rytkönen oli aikoinaan Suomen oloissa teknisesti täysin ylivoimainen. Ulkomailla Rytkösestä kiinnostuttiin viimeistään siinä vaiheessa, kun hän Helsingin olympialaisissa esitti Itävaltaa vastaan soolon puolesta kentästä päättäen soolon maaliin.

Rytkönen lähti pian olympialaisten jälkeen Ranskaan Tolouseen ammattilaiseksi ja on sivumennen sanoen ainoa suomalainen jalkapalloilija, joka on pelannut Peléä vastaan (ottelu Toulousen ja Santosin välillä päättyi 4-4).

Rytkösen tekniikkaa pidettiin Ranskassakin poikkeuksellisena. Vuoden 1958 Ruotsin MM-kisoissa 13 byyriä mättänyt Just Fontaine muisteli, kuinka hän joutui parikymppisenä seuraamaan Toulousen vastustajoukkueen vaihtopenkiltä Rytkösen ”häikäiseviä otteita”. Fontaine harmitteli, ettei Rytkönen ollut syntyperäinen ranskalainen eikä siten voinut pelata Ranskan maajoukkueessa. Rytkösen pelitoveriksi vuonna 1957 Toulouseen tullut Pierre Dorsini sanoi, ettei ole urallaan nähnyt parempaa pelaajaa. Toinen pelikaveri Richard Boucher puolestaan piti Rytköstä nerona ja hänen tekniikkaansa vertaansa vailla olevana.

Eikä kehuja tullut pelkästään ranskalaisilta. Unkarin legendaarisen maajoukkueen valmentaja Gustav Sebes totesi, että Rytkönen oli paras pelaaja, joka Pohjolassa on koskaan ollut (vaikka Ruotsilla oli siis samaan aikaan hyökkääjäkolmikko Gren, Nordahl ja Liedholm, jonka johdolla maa oli voittanut olympiakultaa Lontoossa vuonna 1948 ja joka niitti mainetta Italian AC Milanissa). Sebes väitti jopa, että Rytkönen olisi soveltunut hyvin heidän olympiakultaa voittaneeseen joukkueeseensa (jossa oli sellaisia pelaajia kuin Puskas, Kocsis ja Hidegkuti).

Aulis pääsi jopa L’Equipe-lehteen, jonka otsikossa häntä hehkutettiin ”huimaavan hyväksi”, ja ranskalaismediassa Rytköstä pidettiin tuon ajan maineikkaimpien pelaajien – Raymond Kopan, Stanley Matthewsin ja Alfredo di Stefanon – veroisena pelimiehenä.

Vuonna 2019 alueellisessa lehdessä La Dépêche du Midissä laitettiin Toulousen kaupungin kaikkien aikojen parhaita pelaajia arvojärjestykseen, ja kyseisellä listalla Aulis pääsi kolmanneksi. Ykkösenä komeili Auliksen kanssa pari vuotta Toulousessa pelannut Dorsini, joka siis itse totesi, ettei ole tavannut Rytköstä parempaa pelimiestä.

ME-nainen Suomesta ja Belfastista

Tiina Lillakin ohella ainoa suomalainen naisyleisurheilija, jolla on ollut hallussaan maailmanennätys, lienee Mona-Lisa Pursiainen. Pursiainen piti maaliskuussa -74 hallussaan 60 metrin maailmanennätystä jonkin aikaa tuloksellaan 7,22, kunnes itäsaksatar Renate Stecher rikkoi ennätyksen saman päivän aikana.
Vielä vähemmän aikaa (tarkalleen 1,12 sekuntia) ME:tä sai pitää nimissään Heide Rosendahl vuoden 1972 Münchenin olympialaisissa naisten viisiottelussa, kun hän tuli ottelun viimeisessä lajissa 200m:llä maaliin ykkösenä ajalla 22,96 keräten ME-pisteet 4791, mutta samassa juokussa nelosena pisteli maaliin Iso-Britannian Mary Peters ajalla 24,08 keräten pisteet 4801. 😄
Pohjois-Irlannin merkittävin yleisurheilustadion Belfastin lähellä on nimetty Mary Petersin mukaan.

Hieman tennistäkin, jos sopii

Björn Borg voitti Ranskan avoimet vuonna 1978 menettämättä koko turnauksen aikana erääkään. Tämä ei ole ennen kuulumatonta (Nastase, Federer ja Nadalkin ovat pystyneet vastaavaan), mutta pelattujen pelien voittoprosentti on: 79,9. Borg hävisi turnauksessa keskimäärin alle viisi peliä per ottelu (viisi tappiopeliä sisältyy esim. lukemiin 6-2, 6-2, 6-1).
Kuka on pystynyt parempaan? Tietenkin iki-ihana Chris Evert Yhdysvaltain avoimissa vuonna 1976. Chrisin voittoprossa oli 83,4.

Kolme pelaajauraa

Jos yksi ”välivuosi” sallitaan, Englannin liigan historiasta löytyy kolme pelaajaa, joiden urat limittyvät tai asettuvat peräkkäin niin, että ne kattavat vuodet 1932–2014.

Stanley Matthewsin ura kesti vuodesta 1932 vuoteen 1965, Peter Shiltonin ura vuodesta 1966 vuoteen 1997 ja Ryan Giggsin vuodesta 1991 vuoteen 2014.

Kolmen pelaajan liigaura kattoi toisin sanoen 82 vuotta englantilaista liigajalkapalloa. Kun Matthews aloitti pelihommat vuonna 1932, Englannin pääministeri oli vuonna 1866 syntynyt Ramsay MacDonald, ja kun Giggs pelasi viimeisen pelinsä, maan pääministerinä toimi 100 vuotta MacDonaldia myöhemmin syntynyt David Cameron (Cameron syntyi samana vuonna kuin Shilton aloitti pelaajauransa).

Leikitäänpä ajatusleikki…

Van Morrison Tickets | The London Palladium | Official Box Office

että Van Morrison tykkäisi hollantilaisesta jalkapallosta ja kaiken lisäksi valmennuspuuhista. Hän saisi melko hyvän kentällisen alla olevista pelaajista.

Maalivahdit: Edwin van der Sar, Hans van Breukelen

Puolustajat: Adri van Tiggelen, Berry van Aerle

Keskikenttäpelaajat: Gerald Vanenburg, Willem van Hanegem, René van de Kerkhof, Willy van de Kerkhof ja John van ’t Schip

Hyökkääjät: Peter van Vossen, Marco van Basten, Giovanni van Bronckhorst, Pierre van Hooijdonk, Ruud van Nistelrooy ja Robin van Persie

Miksi Pelé on kaikkien aikojen kovin?

Pes Miti del Calcio - View topic - PELÉ 1962-1966 | 1969-1970 ...

Kun Pelé aloitti maajoukkueessa, brasseilla ei ollut ainuttakaan maailmanmestaruutta. Kun hän lopetti, brasseilla oli niitä enemmän kuin millään muulla maalla tuolloin: kolme. Eli Pelé on ainoa pelaaja maailmassa, jolla on kolme maailmanmestaruutta. Pelé on nuorin pelaaja (17 v.), joka on tehnyt MM-kisoissa hattutempun ja MM-finaalissa maalin (itse asiassa kaksi). Peléllä on urallaan hattutemppuja yli kolmanneksen enemmän kuin C. Ronaldolla ja Messillä, ja France Football -lehti on jälkikäteisarvioissaan valinnut Pelén vuoden parhaaksi jalkapalloilijaksi maailmassa seitsemänä vuonna (Messillä on kuusi pokaalia). Neljissä MM-kisoissaan Pelé pelasi ehjänä läpi turnaksen ainoastaan yhdessä ja oli loukkaantunut kolmessa muussa, niistä kahdessa vähintään puolen turnauksen ajan. Maaleja syntyi silti 12 (neljä turnausta ehjänä pelanneen Saksan Klosen ennätys on 16). Maalisyöttöjä Peléllä on MM-kisoissa yhteensä 10, kun tilastoissa toisena majailevalla, neljät kisat ehjänä pelanneella Messillä niitä on kuusi.

Tiesitkö, että…

HJK:n Euroopan Cupin vieraspelissä Liverpoolia vastaan kaudella 1982–83 Sixten Boström ujutti pallon Sammy Leen jalkojen välistä, minkä Lee palkitsi sylkäisemällä Boströmiä? Kuulin tämän paikalla olleelta HJK-pelurilta, jolla oli (ja on) myös erinomainen vasen jalka.

Henry ja Messi

Thierry Henry kertoi haastateltaessa, että kun hän pelasi Barcelonassa kaudella 2009, harjoituksissa kävi niin, että Messiä taklattiin kovaa, mutta Guardiola huusi kentän laidalta, että peli saa luvan jatkua. Kun pallo ajautui Messin joukkueen maalivahdille, Messi juoksi alas ja huusi pallon itselleen. Sen jälkeen Messi pisti Henryn mukaan yksitellen nippuun Puyolin, Yaya Touren, Sergio Busquetsin, Iniestan, Xavin ja Dani Alvesin ja teki maalin. Henry jatkoi, että on hän uransa aikana nähnyt paljon loistavia pelaajia, muttei ikinä mitään tuollaista.